Olen juuri lisännyt valokuvia kaikkiin tammikuun juttuihini.
Olkaa hyvät ! ....kuvia tuli laitettua noin 170 kappaletta.....Tekstejä tulee vielä niihin...ym.ym
torstai 14. helmikuuta 2008
tiistai 22. tammikuuta 2008
Managuasta Helsinkiin
Managuan lentokentällä sunnuntaina (Outi, Satu, Viki, minä ja Kirsti)Lauantaina kävimme Managussa mm. katsomassa uutta Katedraalia, joka oli modernein katolilainen kirkko, jonka olen koskaan nähnyt.
Illalla tulivat Suomesta mm. Outin vanhemmat ja ryhmä suomalaisia elämysmatkalaisia, joiden kanssa Petri lähti kiertämään Nicaraguaa.
Sunnuntaina alkoi kotimatkani. Koko poppoo(Viki, Outin vanhemmat,ja me 3 ,sekä mun isot matkalaukut ,että Outin vanhempien matkalaukut) lastauduimme Vikin isoon, ihanaan autoon ja minut saatettiin Managuan kentälle.
Kotimatkani alkoi klo 13.05 kohti USAn Houstonia.Ehdin ihailla ikkunapaikaltani aurinkoista Meksikonlahtea ja sen öljynporauslauttoja.,sekä Suuren Ameriikan valtavia teitä, joissa oli vähintäänkin 6 kaistaa suuntaansa. Kaikki sujui mukavasti kentällä (taas otettiin sormenjäljet ja valokuva) ja Houstonissa ehdin jopa salaatille (cesar) ja oluselle , kunnes oli aika jatkaa matkaa Atlantin yli Amsterdamiin.Aurinko oli jo laskemassa ja ikkunapaikaltani näin lähinnä valomerta. Tässä maassa sitä sähköä kulutetaan... Koko koneessa oli vain 72 matkustajaa, joten nautimme tilasta !Ruoka oli surkeaa.. mutta selvisin Amsterdamiin ,jonne saavuimme aamupäivällä.Iski hirveä väsymys, sillä en oikein saanut nukuttua koneessa.
Kati, veljeni Heikin tytär, tuli opinnoiltaan (opiskelee Amsterdamissa taideakatemiassa) minua moikkaamaan lentokentälle, sillä jatkolentoni oli vasta illalla. Oli tosi mukava tavata ihan ajan kanssa.!! Katille vielä tässä terveiseni!!
Paluulento KLM.llä Helsinkiin myöhästeli, mutta saavuin viime yönä kotiin ihan onnellisena!!
Matkalaukut löytyivät ja kaikki 46 kiloa olivat tallessa, kunsaavuin.Minua odotti ihana yllätys. Anne ja Armi olivat vastassa kukkakimpun ja kuohuviinin kera . KIITOS !Armi oli myös ostanut korillisen herkkuja "aamiaiseksi" . Herkuteltiin ja pari tuntia meni mun luona ..sillä piristyin ja piti tietysti esitellä "kaikki" ostokset, joista sain antaa heti tuoreeltaan tuliaisia.
Jatkan blogiani vielä, sillä minulla on valtava määrä kuvia, joita lisään tähän blogiini.Koko reissun aikana tuli otettua noin 1500 kuvaa . SAMOIN AION VIELÄ KIRJOITELLA ERI TEEMOISTA. Eli jatkoa seuraa...
Sunnuntaina alkoi kotimatkani. Koko poppoo(Viki, Outin vanhemmat,ja me 3 ,sekä mun isot matkalaukut ,että Outin vanhempien matkalaukut) lastauduimme Vikin isoon, ihanaan autoon ja minut saatettiin Managuan kentälle.
Kotimatkani alkoi klo 13.05 kohti USAn Houstonia.Ehdin ihailla ikkunapaikaltani aurinkoista Meksikonlahtea ja sen öljynporauslauttoja.,sekä Suuren Ameriikan valtavia teitä, joissa oli vähintäänkin 6 kaistaa suuntaansa. Kaikki sujui mukavasti kentällä (taas otettiin sormenjäljet ja valokuva) ja Houstonissa ehdin jopa salaatille (cesar) ja oluselle , kunnes oli aika jatkaa matkaa Atlantin yli Amsterdamiin.Aurinko oli jo laskemassa ja ikkunapaikaltani näin lähinnä valomerta. Tässä maassa sitä sähköä kulutetaan... Koko koneessa oli vain 72 matkustajaa, joten nautimme tilasta !Ruoka oli surkeaa.. mutta selvisin Amsterdamiin ,jonne saavuimme aamupäivällä.Iski hirveä väsymys, sillä en oikein saanut nukuttua koneessa.
Kati, veljeni Heikin tytär, tuli opinnoiltaan (opiskelee Amsterdamissa taideakatemiassa) minua moikkaamaan lentokentälle, sillä jatkolentoni oli vasta illalla. Oli tosi mukava tavata ihan ajan kanssa.!! Katille vielä tässä terveiseni!!
Paluulento KLM.llä Helsinkiin myöhästeli, mutta saavuin viime yönä kotiin ihan onnellisena!!
Matkalaukut löytyivät ja kaikki 46 kiloa olivat tallessa, kunsaavuin.Minua odotti ihana yllätys. Anne ja Armi olivat vastassa kukkakimpun ja kuohuviinin kera . KIITOS !Armi oli myös ostanut korillisen herkkuja "aamiaiseksi" . Herkuteltiin ja pari tuntia meni mun luona ..sillä piristyin ja piti tietysti esitellä "kaikki" ostokset, joista sain antaa heti tuoreeltaan tuliaisia.
Jatkan blogiani vielä, sillä minulla on valtava määrä kuvia, joita lisään tähän blogiini.Koko reissun aikana tuli otettua noin 1500 kuvaa . SAMOIN AION VIELÄ KIRJOITELLA ERI TEEMOISTA. Eli jatkoa seuraa...
Ometepeltä Managuaan
Ometepellä vietin ensimmäistä iltaa yllättävässä seurassa. Tuskin olin ehtinyt istua alas hotellini pikkuisen ravintolan pöytään kun tuntematon mieshenkilö huikkasi minulle pöydästään "Do you speak english ?". Vietin mukavan illan tämän jenkin,kalifornialaisen kirjailijan seurassa. Hänkin oli yksin nyt ja reissussa , jonka ryhmän jäsenet aina välillä menevät omia polkujaan...
Mukava ilta! Seuraavan aamun retkiopas kävi myös moikkaamassa ja varmistamassa minun varustetasoni ja eväiden määrän. Kaikki kunnossa ...tietysti!
Aamulla puolikuudelta sain tilaamani herätyksen eli koputuksia oveen.Olin jo herännyt ja valmiina päivän retkeen. Kävelimme kaupungin laitamalle ja tielle ,joka johti tulivuorelle. Aamu oli kaunis, sillä aurinko valaisi jo maisemaa.
Tämä oli nyt ihan toisenlainen patikointi kuin aiemmat, sillä aloitimme alhaalta tropiikista. Heti tuli kuuma, sillä reppukin oli selässä vielä vesipulloista ym. painava.Banaaniviljelmiä näkyi tosipaljon! Ensimmäinen tauko oli ns.kansallispuiston portti, jossa oppaani moikkasi tuttavaansa, "vartijaa". Juteltiin tovi tämän kivan kundin kanssa. Ometepellähän kukaan ei puhu englantia ! Mutta espanjani sujuu jo ...
Tiheä tropiikin kasvillisuus oli ympärillämme, kun kapusimme polkua pitkin ylöspäin. Alkoi naurattaa, kun jatkuvasti kuului apinoiden ääniä ! Opas sanoi, etteivät ne tule näköetäisyydelle .(eivät pidä ihmisistä). Mä olisin voinut uskoa niitä jopa gorilloiksi... Kyselinkin , että onko niillä kokous ?Sellaista ääntä pitivät!Sademetsää värittivät mitä erilaisemmat puut ja liaanit. Odotin jo näkeväni alas siltä korkealta.Mutta sitten tulivat pilvet. Harmaat kosteat sumupilvet alkoivat roikkua alhaalla tulivuoren rinteellä...
Jatkoimme silti matkaa ja näimme mm. upeita kukkivia orkideoita. Kolme tuntia meni matkalla ylöspäin (sisältäen lounastauon) ja välillä oli kyllä niin jyrkkää , että tarvitsin oppani auttavaa kättä. Olin hiestä märkä jo ennen korkeinta etappia. Sieltä näkyi ajoittain alas järvenranta ja kaupunkiakin, kunnes pilvet tulivat taas.Puita ei enää kasvanut tällä korkeudella.. . Sallittua olisi ollut jatkaa 800 metrin korkeuteen, mutta totesin 600 metrin korkeudella, että tää on hyvä näin. Koska pilvet estävät näkyvyyden ..säästin voimani siihen, että päästään vielä alaskin.
Oppaani jutteli myös omista opinnoistaan ja tunnusti että on juuri aloittanut englanninkielen opiskelun. Kannustin häntä kovasti ! Tulevaisuuden työpaikat ovat varmat, jos täällä osaa englantia. Kiusasinkin, että loppupäivä puhutaankin sitten englantia!Hän ei suostunut, mutta kyseli innokkaasti muutamia lausahduksia, joita mielelläni hänelle opetin.
Paluumatkalla pysähdyimme taas kansallispuiston portilla. Nyt minä valtasin riippukeinun !(tähän tulee vielä kuva siitä). Takaisin hotellilla olimme klo 11.10 ja olin hiestä märkä (niinkuin varmaan maratoonin jälkeen...?) Hieno kokemus! Ja tottahan se oli, että oli jo kuuma ja kannatti olla takaisin ennen puoltapäivää.
Ometepe oli mukava saari, jonne voisi vielä joskus palata . Paluulautalla oli paljon muitakin turisteja , mutta ennenkaikkea banaaneja! Lautta oli varmasti maksimikuomituksessa.
Otin taksin lauttarannasta suoraan Managuaan, sillä sain tingattua matkan 800 cordobaan (32 euroa) ja pääsin suoraan tämän 2 tunnin automatkan Managuan hotellille asti! Turvallisuus oli toinen tekijä mukavuuden ohella. Kuskikin oli mukava nuorimies ja keskustelimme kaikenlaista. Pelleilin, että kyllä täällä teilläpäin on helppoa, kun ei tarvi ostaa talvivaatteita , eikä rakentaa taloihin kolminkertaisia ikkunoita ..eikä lämmityskuluja ole.. Myös lasten asema oli aiheena, kun hän kertoi, että vaimon on oltava kotona lasten kanssa.. . lapsiin tosiaan kohdistuu väkivaltaa täällä. Varsinkin tyttölapsiin!
Managuaan tulivat parin tunnin päästä myös Viki, Satu, Outi ja mun 2 suurta matkalaukkuani.
Illallistimme ulkona kuutamossa tähtitaivaan alla seuranamme Suomen lähetystöstä turvallisuusasioista vastaava Petri. Mukava ilta!!
Mukava ilta! Seuraavan aamun retkiopas kävi myös moikkaamassa ja varmistamassa minun varustetasoni ja eväiden määrän. Kaikki kunnossa ...tietysti!
Aamulla puolikuudelta sain tilaamani herätyksen eli koputuksia oveen.Olin jo herännyt ja valmiina päivän retkeen. Kävelimme kaupungin laitamalle ja tielle ,joka johti tulivuorelle. Aamu oli kaunis, sillä aurinko valaisi jo maisemaa.
Tämä oli nyt ihan toisenlainen patikointi kuin aiemmat, sillä aloitimme alhaalta tropiikista. Heti tuli kuuma, sillä reppukin oli selässä vielä vesipulloista ym. painava.Banaaniviljelmiä näkyi tosipaljon! Ensimmäinen tauko oli ns.kansallispuiston portti, jossa oppaani moikkasi tuttavaansa, "vartijaa". Juteltiin tovi tämän kivan kundin kanssa. Ometepellähän kukaan ei puhu englantia ! Mutta espanjani sujuu jo ...
Tiheä tropiikin kasvillisuus oli ympärillämme, kun kapusimme polkua pitkin ylöspäin. Alkoi naurattaa, kun jatkuvasti kuului apinoiden ääniä ! Opas sanoi, etteivät ne tule näköetäisyydelle .(eivät pidä ihmisistä). Mä olisin voinut uskoa niitä jopa gorilloiksi... Kyselinkin , että onko niillä kokous ?Sellaista ääntä pitivät!Sademetsää värittivät mitä erilaisemmat puut ja liaanit. Odotin jo näkeväni alas siltä korkealta.Mutta sitten tulivat pilvet. Harmaat kosteat sumupilvet alkoivat roikkua alhaalla tulivuoren rinteellä...
Jatkoimme silti matkaa ja näimme mm. upeita kukkivia orkideoita. Kolme tuntia meni matkalla ylöspäin (sisältäen lounastauon) ja välillä oli kyllä niin jyrkkää , että tarvitsin oppani auttavaa kättä. Olin hiestä märkä jo ennen korkeinta etappia. Sieltä näkyi ajoittain alas järvenranta ja kaupunkiakin, kunnes pilvet tulivat taas.Puita ei enää kasvanut tällä korkeudella.. . Sallittua olisi ollut jatkaa 800 metrin korkeuteen, mutta totesin 600 metrin korkeudella, että tää on hyvä näin. Koska pilvet estävät näkyvyyden ..säästin voimani siihen, että päästään vielä alaskin.
Oppaani jutteli myös omista opinnoistaan ja tunnusti että on juuri aloittanut englanninkielen opiskelun. Kannustin häntä kovasti ! Tulevaisuuden työpaikat ovat varmat, jos täällä osaa englantia. Kiusasinkin, että loppupäivä puhutaankin sitten englantia!Hän ei suostunut, mutta kyseli innokkaasti muutamia lausahduksia, joita mielelläni hänelle opetin.
Paluumatkalla pysähdyimme taas kansallispuiston portilla. Nyt minä valtasin riippukeinun !(tähän tulee vielä kuva siitä). Takaisin hotellilla olimme klo 11.10 ja olin hiestä märkä (niinkuin varmaan maratoonin jälkeen...?) Hieno kokemus! Ja tottahan se oli, että oli jo kuuma ja kannatti olla takaisin ennen puoltapäivää.
Ometepe oli mukava saari, jonne voisi vielä joskus palata . Paluulautalla oli paljon muitakin turisteja , mutta ennenkaikkea banaaneja! Lautta oli varmasti maksimikuomituksessa.
Otin taksin lauttarannasta suoraan Managuaan, sillä sain tingattua matkan 800 cordobaan (32 euroa) ja pääsin suoraan tämän 2 tunnin automatkan Managuan hotellille asti! Turvallisuus oli toinen tekijä mukavuuden ohella. Kuskikin oli mukava nuorimies ja keskustelimme kaikenlaista. Pelleilin, että kyllä täällä teilläpäin on helppoa, kun ei tarvi ostaa talvivaatteita , eikä rakentaa taloihin kolminkertaisia ikkunoita ..eikä lämmityskuluja ole.. Myös lasten asema oli aiheena, kun hän kertoi, että vaimon on oltava kotona lasten kanssa.. . lapsiin tosiaan kohdistuu väkivaltaa täällä. Varsinkin tyttölapsiin!
Managuaan tulivat parin tunnin päästä myös Viki, Satu, Outi ja mun 2 suurta matkalaukkuani.
Illallistimme ulkona kuutamossa tähtitaivaan alla seuranamme Suomen lähetystöstä turvallisuusasioista vastaava Petri. Mukava ilta!!
keskiviikko 16. tammikuuta 2008
Isla de Ometepe
Lahdin aamulla Granadasta paikallisbussilla kohti Rivasia ,josta nappasin taksin lauttarantaan San Jorgen kylaan.Jarvi on Lago de Nicaragua. Ometepen lautat liikennoivat lahes tunnin valein ja ehdin klo 12.00 lautalle hyvin. Lauttamatka maksoi 40 cordobaa eli noin 1,5 euroa ja kesti reilun tunnin. Tuuli ei onneklsi ollut voimakas ja keinuminen aalloilla oli siis vahaista. Satamassa vieressamme oli laiva , joka oli tuonut lastin banaaneja Ometepelta. Sita heiteltiin miestyovoimalla laivasta rekka-autoon. Myohemmin tanaan selvisi taalla, etta banaanit ovat hyvalaatuisia taalla ja niita viedaan ulkomaille. Lahinna Hondurasiin ja San Salvadoriin. Tuliperainen maa tuottaa laadukkaita hedelmia!Banaanit olivat viela aivan vihreita tassa kuljetusvaiheessa.
Kun lautta saapui Ometepen saarelle..ajattelin jatkaa taas paikallisbussilla eteenpain. Mutta se olikin tupaten taynna ja jai viela odottamaan pienempaa lauttaa jne. Siispa taksi kehiin ja 200 cordovalla sain noin 40 minuutin matkan tahan pieneen kaupunkiin Altagarciaan , jonne olin varannut majoituksen. 12 USD yo.
Tama saari on maailman suurin yhdella mittapuulla. Suurin makeanveden saari..pinta-alaa tuovat mm. kaksi tulivuorta...Volcan Concepcion ,1610m ja Volcan Maderas ,1394m. Saaren asukasluku on noin 35000.
Hotellissani on tosihyva palvelu vaikka ymparisto on hiukan nuhjuinen. Omistaja alkoi heti jarjestamaan retkia toiveideni mukaisesti. Huomiseksi han jarjesti oppaan,jonka kanssa menen tulivuorikavelylle jo klo 06.00. Luonto on kuulemma monipuolinen kun patikoimme
Concepcionin rinteilla noin 4 tuntia.Huipulle ei nyt saa menna ,silla tulivuori on aktiivinen.Lisaksi taytyy olla takaisin ennen puoltapaivaa, koska sitten on jo liian kuuma !
Nauttiessani kanakaeittoa lounaaksi ajattelin, etta talle iltapaivalle pitaisi kehittaa myos jotain. No sehan jarjestyi myos. Sain privaattikuskin ..vanha sympaattinen mies ja hanen camionettansa. Teimme noin 1,5 tunnin ajelun rannalle -tummaa hiekkaa- ja kavimme mm. katsomassa lahdetta, josta oli tehty maauimala. Tosi kirkas vesi ja kaunis alue. Varmaankin mukavampi uida maauimalassa , silla jarven vesi on ruskeaa !
Kavin katsastamassa myos toisen hotellin, jonka ruoka on kuulemma erittain hyvaa ...ehka lounastan siella huomenna jarven rannalla. Naimme paljon banaaniviljelmia ja sadonkorjuuta. Banaanin lisaksi taalla viljellaan riisia, maissia ja papuja. Privaattikuskini oli hauska tyyppi. Han on aikoinaan ollut taalla bussikuski ja varmaankin nyt jo elakelainen. Han bongasi mm. erikoisen linnun -sinivalkoinen- jonka kuvasin keskinkertaisella menestyksella.Kavimme myos supermarketissa, etta sain evaita huomiselle patikkaretkelle.
Olen nyt siis ominpain taalla nama paivat , silla Satu ja Outi ovat toissa taman viikon.
Kun lautta saapui Ometepen saarelle..ajattelin jatkaa taas paikallisbussilla eteenpain. Mutta se olikin tupaten taynna ja jai viela odottamaan pienempaa lauttaa jne. Siispa taksi kehiin ja 200 cordovalla sain noin 40 minuutin matkan tahan pieneen kaupunkiin Altagarciaan , jonne olin varannut majoituksen. 12 USD yo.
Tama saari on maailman suurin yhdella mittapuulla. Suurin makeanveden saari..pinta-alaa tuovat mm. kaksi tulivuorta...Volcan Concepcion ,1610m ja Volcan Maderas ,1394m. Saaren asukasluku on noin 35000.
Hotellissani on tosihyva palvelu vaikka ymparisto on hiukan nuhjuinen. Omistaja alkoi heti jarjestamaan retkia toiveideni mukaisesti. Huomiseksi han jarjesti oppaan,jonka kanssa menen tulivuorikavelylle jo klo 06.00. Luonto on kuulemma monipuolinen kun patikoimme
Concepcionin rinteilla noin 4 tuntia.Huipulle ei nyt saa menna ,silla tulivuori on aktiivinen.Lisaksi taytyy olla takaisin ennen puoltapaivaa, koska sitten on jo liian kuuma !
Nauttiessani kanakaeittoa lounaaksi ajattelin, etta talle iltapaivalle pitaisi kehittaa myos jotain. No sehan jarjestyi myos. Sain privaattikuskin ..vanha sympaattinen mies ja hanen camionettansa. Teimme noin 1,5 tunnin ajelun rannalle -tummaa hiekkaa- ja kavimme mm. katsomassa lahdetta, josta oli tehty maauimala. Tosi kirkas vesi ja kaunis alue. Varmaankin mukavampi uida maauimalassa , silla jarven vesi on ruskeaa !
Kavin katsastamassa myos toisen hotellin, jonka ruoka on kuulemma erittain hyvaa ...ehka lounastan siella huomenna jarven rannalla. Naimme paljon banaaniviljelmia ja sadonkorjuuta. Banaanin lisaksi taalla viljellaan riisia, maissia ja papuja. Privaattikuskini oli hauska tyyppi. Han on aikoinaan ollut taalla bussikuski ja varmaankin nyt jo elakelainen. Han bongasi mm. erikoisen linnun -sinivalkoinen- jonka kuvasin keskinkertaisella menestyksella.Kavimme myos supermarketissa, etta sain evaita huomiselle patikkaretkelle.
Olen nyt siis ominpain taalla nama paivat , silla Satu ja Outi ovat toissa taman viikon.
maanantai 14. tammikuuta 2008
Tämä viikko
Kuten näkyy..ei enää viimeviikkoina ole ollut aikaa blogille. Kuvien siirtoonkaan ei ole aikaa eikä tämä viikko ole poikkeus. Lähden Granadaan ja Ometepelle (saari , jossa 2 tulivuorta -Lago de Nicaragualla )ja viikonloppuna olemme porukalla Managuassa.Matagalpaan en enää palaa.
Jos näen jossain nettimahdollisuuden matkan varrella...lupaan kirjoittaa.
Tod näk valokuviani ilmestyy vasta Suomessa ..Silloin teen täydennykset ja lisäykset mm. Guatemala-juttuihin.
Tsemppiä sinne Suomeen, josta taas kuulen vain vesisadejuttuja ! Tilaan sinne nyt auringonpaistetta mutta kertokaa mistä se lumisade tilataan ?!
Jos näen jossain nettimahdollisuuden matkan varrella...lupaan kirjoittaa.
Tod näk valokuviani ilmestyy vasta Suomessa ..Silloin teen täydennykset ja lisäykset mm. Guatemala-juttuihin.
Tsemppiä sinne Suomeen, josta taas kuulen vain vesisadejuttuja ! Tilaan sinne nyt auringonpaistetta mutta kertokaa mistä se lumisade tilataan ?!
Syntymäpäiväni
IHANA AAMU .Heräsin tänään syntymäpäivänäni 14.1. onnittelulauluun. Satu ja Outi saapuivat huoneeseeni ja kynttilä tarjottimella valaisi huoneeni. Kuohuviiniä ja kakkua. Olipa hieno yllätys ! Sain hienon kirjan Nicaraguan kahvin historia ja hauskan kortin.
Valokuva liitetään myöhemmin tähän.
Valokuva liitetään myöhemmin tähän.
perjantai 11. tammikuuta 2008
Chichicastenango
Eilen lahdimme Lago de Atitlanin kauniista jarvimaisemista aamuauringon kauniissa valossa. Jarvi ja ymparoivat vuoret olivat kauniit kun aurinko pikkuhiljaa nousi ja valaisi koko maiseman! Bussimatkamme jatkui ja nyt kohteenamme oli CHICI eli tunnettu kyla jonka koko nimi nakyy otsikossa. Bussimatka oli taas mahtava elamys silla vuoristomaisemat metsineen olivat kuvauksellisia . Kylat maissiviljelmineen ja ihmiset pellolla maissisatoa korjaamassa . Myos porkkanasatoa poimittiin.
Chici on 49000 asukkaan kaupunki ja korkeutta merenpinnasta on jopa 2030 metria!
Torstaisin ja lauantaisin kaupungin maalaismarkkinat ovat ainutlaatuinen kokemus. Lahikylien asukkaat tulevat suurin joukoin myymaan erityisesti kankaita ja muita kasitoita. Ja mika varien loisto ! Mayojen perinteisia kuvioita kankaissa...Markkinatunnelmaa. Ei ihme, etta sekosimme taysin ja shoppailimme tosi paljon ! Oli mukava jutella myyjien kanssa silla useimmat myivat itse kutomiaan kankaita. Oma lukunsa oli hinnasta tinkaaminen!
Myohaan iltapaivalla saavuimme sitten takaisin tukikohtaamme eli tanne Antiguaan. Tana aamuna olen jo valmistautumassa huomisiin juhliini ja kavin manikyyrissa (puoli tuntia ja oli tosi hyva !) ja varasin hieronnan (tunti )jotka yhteensa maksavat 49 USD.
Satu shoppaili vaatebutiikissa ja olin seurana...Loysin kivan juhlavaatteen huomiseksi! Satukin teki loydon.
Huomenna keskella paivaa lento Nicaan.
Chici on 49000 asukkaan kaupunki ja korkeutta merenpinnasta on jopa 2030 metria!
Torstaisin ja lauantaisin kaupungin maalaismarkkinat ovat ainutlaatuinen kokemus. Lahikylien asukkaat tulevat suurin joukoin myymaan erityisesti kankaita ja muita kasitoita. Ja mika varien loisto ! Mayojen perinteisia kuvioita kankaissa...Markkinatunnelmaa. Ei ihme, etta sekosimme taysin ja shoppailimme tosi paljon ! Oli mukava jutella myyjien kanssa silla useimmat myivat itse kutomiaan kankaita. Oma lukunsa oli hinnasta tinkaaminen!
Myohaan iltapaivalla saavuimme sitten takaisin tukikohtaamme eli tanne Antiguaan. Tana aamuna olen jo valmistautumassa huomisiin juhliini ja kavin manikyyrissa (puoli tuntia ja oli tosi hyva !) ja varasin hieronnan (tunti )jotka yhteensa maksavat 49 USD.
Satu shoppaili vaatebutiikissa ja olin seurana...Loysin kivan juhlavaatteen huomiseksi! Satukin teki loydon.
Huomenna keskella paivaa lento Nicaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)