Ometepellä vietin ensimmäistä iltaa yllättävässä seurassa. Tuskin olin ehtinyt istua alas hotellini pikkuisen ravintolan pöytään kun tuntematon mieshenkilö huikkasi minulle pöydästään "Do you speak english ?". Vietin mukavan illan tämän jenkin,kalifornialaisen kirjailijan seurassa. Hänkin oli yksin nyt ja reissussa , jonka ryhmän jäsenet aina välillä menevät omia polkujaan...
Mukava ilta! Seuraavan aamun retkiopas kävi myös moikkaamassa ja varmistamassa minun varustetasoni ja eväiden määrän. Kaikki kunnossa ...tietysti!
Aamulla puolikuudelta sain tilaamani herätyksen eli koputuksia oveen.Olin jo herännyt ja valmiina päivän retkeen. Kävelimme kaupungin laitamalle ja tielle ,joka johti tulivuorelle. Aamu oli kaunis, sillä aurinko valaisi jo maisemaa.
Tämä oli nyt ihan toisenlainen patikointi kuin aiemmat, sillä aloitimme alhaalta tropiikista. Heti tuli kuuma, sillä reppukin oli selässä vielä vesipulloista ym. painava.Banaaniviljelmiä näkyi tosipaljon! Ensimmäinen tauko oli ns.kansallispuiston portti, jossa oppaani moikkasi tuttavaansa, "vartijaa". Juteltiin tovi tämän kivan kundin kanssa. Ometepellähän kukaan ei puhu englantia ! Mutta espanjani sujuu jo ...
Tiheä tropiikin kasvillisuus oli ympärillämme, kun kapusimme polkua pitkin ylöspäin. Alkoi naurattaa, kun jatkuvasti kuului apinoiden ääniä ! Opas sanoi, etteivät ne tule näköetäisyydelle .(eivät pidä ihmisistä). Mä olisin voinut uskoa niitä jopa gorilloiksi... Kyselinkin , että onko niillä kokous ?Sellaista ääntä pitivät!Sademetsää värittivät mitä erilaisemmat puut ja liaanit. Odotin jo näkeväni alas siltä korkealta.Mutta sitten tulivat pilvet. Harmaat kosteat sumupilvet alkoivat roikkua alhaalla tulivuoren rinteellä...
Jatkoimme silti matkaa ja näimme mm. upeita kukkivia orkideoita. Kolme tuntia meni matkalla ylöspäin (sisältäen lounastauon) ja välillä oli kyllä niin jyrkkää , että tarvitsin oppani auttavaa kättä. Olin hiestä märkä jo ennen korkeinta etappia. Sieltä näkyi ajoittain alas järvenranta ja kaupunkiakin, kunnes pilvet tulivat taas.Puita ei enää kasvanut tällä korkeudella.. . Sallittua olisi ollut jatkaa 800 metrin korkeuteen, mutta totesin 600 metrin korkeudella, että tää on hyvä näin. Koska pilvet estävät näkyvyyden ..säästin voimani siihen, että päästään vielä alaskin.
Oppaani jutteli myös omista opinnoistaan ja tunnusti että on juuri aloittanut englanninkielen opiskelun. Kannustin häntä kovasti ! Tulevaisuuden työpaikat ovat varmat, jos täällä osaa englantia. Kiusasinkin, että loppupäivä puhutaankin sitten englantia!Hän ei suostunut, mutta kyseli innokkaasti muutamia lausahduksia, joita mielelläni hänelle opetin.
Paluumatkalla pysähdyimme taas kansallispuiston portilla. Nyt minä valtasin riippukeinun !(tähän tulee vielä kuva siitä). Takaisin hotellilla olimme klo 11.10 ja olin hiestä märkä (niinkuin varmaan maratoonin jälkeen...?) Hieno kokemus! Ja tottahan se oli, että oli jo kuuma ja kannatti olla takaisin ennen puoltapäivää.
Ometepe oli mukava saari, jonne voisi vielä joskus palata . Paluulautalla oli paljon muitakin turisteja , mutta ennenkaikkea banaaneja! Lautta oli varmasti maksimikuomituksessa.
Otin taksin lauttarannasta suoraan Managuaan, sillä sain tingattua matkan 800 cordobaan (32 euroa) ja pääsin suoraan tämän 2 tunnin automatkan Managuan hotellille asti! Turvallisuus oli toinen tekijä mukavuuden ohella. Kuskikin oli mukava nuorimies ja keskustelimme kaikenlaista. Pelleilin, että kyllä täällä teilläpäin on helppoa, kun ei tarvi ostaa talvivaatteita , eikä rakentaa taloihin kolminkertaisia ikkunoita ..eikä lämmityskuluja ole.. Myös lasten asema oli aiheena, kun hän kertoi, että vaimon on oltava kotona lasten kanssa.. . lapsiin tosiaan kohdistuu väkivaltaa täällä. Varsinkin tyttölapsiin!
Managuaan tulivat parin tunnin päästä myös Viki, Satu, Outi ja mun 2 suurta matkalaukkuani.
Illallistimme ulkona kuutamossa tähtitaivaan alla seuranamme Suomen lähetystöstä turvallisuusasioista vastaava Petri. Mukava ilta!!
Mukava ilta! Seuraavan aamun retkiopas kävi myös moikkaamassa ja varmistamassa minun varustetasoni ja eväiden määrän. Kaikki kunnossa ...tietysti!
Aamulla puolikuudelta sain tilaamani herätyksen eli koputuksia oveen.Olin jo herännyt ja valmiina päivän retkeen. Kävelimme kaupungin laitamalle ja tielle ,joka johti tulivuorelle. Aamu oli kaunis, sillä aurinko valaisi jo maisemaa.
Tämä oli nyt ihan toisenlainen patikointi kuin aiemmat, sillä aloitimme alhaalta tropiikista. Heti tuli kuuma, sillä reppukin oli selässä vielä vesipulloista ym. painava.Banaaniviljelmiä näkyi tosipaljon! Ensimmäinen tauko oli ns.kansallispuiston portti, jossa oppaani moikkasi tuttavaansa, "vartijaa". Juteltiin tovi tämän kivan kundin kanssa. Ometepellähän kukaan ei puhu englantia ! Mutta espanjani sujuu jo ...
Tiheä tropiikin kasvillisuus oli ympärillämme, kun kapusimme polkua pitkin ylöspäin. Alkoi naurattaa, kun jatkuvasti kuului apinoiden ääniä ! Opas sanoi, etteivät ne tule näköetäisyydelle .(eivät pidä ihmisistä). Mä olisin voinut uskoa niitä jopa gorilloiksi... Kyselinkin , että onko niillä kokous ?Sellaista ääntä pitivät!Sademetsää värittivät mitä erilaisemmat puut ja liaanit. Odotin jo näkeväni alas siltä korkealta.Mutta sitten tulivat pilvet. Harmaat kosteat sumupilvet alkoivat roikkua alhaalla tulivuoren rinteellä...
Jatkoimme silti matkaa ja näimme mm. upeita kukkivia orkideoita. Kolme tuntia meni matkalla ylöspäin (sisältäen lounastauon) ja välillä oli kyllä niin jyrkkää , että tarvitsin oppani auttavaa kättä. Olin hiestä märkä jo ennen korkeinta etappia. Sieltä näkyi ajoittain alas järvenranta ja kaupunkiakin, kunnes pilvet tulivat taas.Puita ei enää kasvanut tällä korkeudella.. . Sallittua olisi ollut jatkaa 800 metrin korkeuteen, mutta totesin 600 metrin korkeudella, että tää on hyvä näin. Koska pilvet estävät näkyvyyden ..säästin voimani siihen, että päästään vielä alaskin.
Oppaani jutteli myös omista opinnoistaan ja tunnusti että on juuri aloittanut englanninkielen opiskelun. Kannustin häntä kovasti ! Tulevaisuuden työpaikat ovat varmat, jos täällä osaa englantia. Kiusasinkin, että loppupäivä puhutaankin sitten englantia!Hän ei suostunut, mutta kyseli innokkaasti muutamia lausahduksia, joita mielelläni hänelle opetin.
Paluumatkalla pysähdyimme taas kansallispuiston portilla. Nyt minä valtasin riippukeinun !(tähän tulee vielä kuva siitä). Takaisin hotellilla olimme klo 11.10 ja olin hiestä märkä (niinkuin varmaan maratoonin jälkeen...?) Hieno kokemus! Ja tottahan se oli, että oli jo kuuma ja kannatti olla takaisin ennen puoltapäivää.
Ometepe oli mukava saari, jonne voisi vielä joskus palata . Paluulautalla oli paljon muitakin turisteja , mutta ennenkaikkea banaaneja! Lautta oli varmasti maksimikuomituksessa.
Otin taksin lauttarannasta suoraan Managuaan, sillä sain tingattua matkan 800 cordobaan (32 euroa) ja pääsin suoraan tämän 2 tunnin automatkan Managuan hotellille asti! Turvallisuus oli toinen tekijä mukavuuden ohella. Kuskikin oli mukava nuorimies ja keskustelimme kaikenlaista. Pelleilin, että kyllä täällä teilläpäin on helppoa, kun ei tarvi ostaa talvivaatteita , eikä rakentaa taloihin kolminkertaisia ikkunoita ..eikä lämmityskuluja ole.. Myös lasten asema oli aiheena, kun hän kertoi, että vaimon on oltava kotona lasten kanssa.. . lapsiin tosiaan kohdistuu väkivaltaa täällä. Varsinkin tyttölapsiin!
Managuaan tulivat parin tunnin päästä myös Viki, Satu, Outi ja mun 2 suurta matkalaukkuani.
Illallistimme ulkona kuutamossa tähtitaivaan alla seuranamme Suomen lähetystöstä turvallisuusasioista vastaava Petri. Mukava ilta!!
1 kommentti:
Hola! Terveisiä täältä Apanten juurelta! Täällä on edelleen aurinkoista, mutta myös kovasti tuulista. Odotan kovasti raporttia Suomeen palaamisesta ja siihen liittyvästä "kulttuurishokista"! Miltä tuntuu ja mihin asioihin siinä kiinnittää erilailla huomiota? Täällä Nicassa arki rullaa normaalisti. Huomenna mennään Vikin luo kylään ja käydään ostoksilla El Chilessä ja ihailemassa Marttan upeita joulutähtiä! Sitten suunnataankin hieman lämpimämpään, eli Granadaan.. Kun ovat nuo vanhempani ensin tähän Matagalpan lämpötilaan tottuneet. Lomailepa vielä rennosti paripäivää ja sitten levänneenä uusia haasteita kohti! Adios!
Lähetä kommentti