keskiviikko 19. joulukuuta 2007

Cerro de Apante


Siitä on jo aikaa, kun vietimme yhden lauantai-iltapäivän vuoristossa.Mehän asumme sen juurella ja oli jo aika päästä katsomaan miltä metsä näyttää ! Vain parisataa metriä kotikatua ylöspäin ..ja olimme "lähtöportilla" joka oli suljettu. Avasimme sen ystävällisen asukkaan (talo vieressä) kannustamana. Eipä ehditty montaa askelta ottaa, kun polulla näkyi kuherteleva nuoripari ....hmm.Daami peitti kasvonsa hiuksillaan ja me luonnollisesti jatkoimme matkaa.
Joki virtasi vieressä, mutta vettä ei ollut kovin paljon.



Alkumatka ihasteltiin lähinnä perhosia, joita löytyi monenvärisiä. Tässä nyt edes yksi suht.tarkka otos. Kaikenlaisia ötököitä taisi olla ,mutta ällistyttävin näky oli tämä rapu.



Joki oli jäänyt välillä jo kauas alas , kunnes se piti ylempänä ylittää. Korkeuseroa meillä oli kurottavana useita satoja metrejä, sillä huippu oli 1150 m ja kaupungin keskusta 650m merenpinnan yläpuolella. Välillä oli ihan kiipeämistäkin, mutta polku oli koko ajan hyvin merkitty. Paikoin oli hienot kaiteekin ja askelmien kohdalla puisia tukia.





Sademetsän puut nyt ovat mahtavia tietysti, mutta yllättävimpiä olivat tällaiset "haamupuut",joissa naava valui harmaana peittona. Välillä oli tihkusadetta, mutta muuten hieno sää.Valoa ei aina ollut paljoa, sillä puut peittivät oksillaan tehokkaasti kaiken.
Oli erittäin rentouttavaa olla luonnossa....ainoa pieni pettymys oli lintujen vähäinen määrä.
Sitten saavuttiin ensimmäiselle näköalapaikalle. Wau mitkä maisemat jokapuolelle. Hienoa tämä Nicaraguan vuoristoalue. Täällä se kahvi mm.kasvaa.( Näimme yhden "fincan" eli kahvitilankin ihan vahingossa).





Matagalpa näkyi kerrankin kokonaan. Sitten tapasimme onneksi muitakin turisteja (USA,Kanada) ja saimme kuulla toisestakin näköalapaikasta. Tässä ollaan sillä toisella näköalapaikalla, jonne ei olisi saanut mennä, koska siellä on joitain mastoja ym vaarallista. Vartijalla oli siellä mm. kanoja vapaana .





Siellä ylhäällä oli tämä kaunis punainen niitty.






Alas tultaessa valoi heijastui vihreyden läpi...



Turistiystävä sai meidät samaan kuvaan. Neljän tunnin patikointi oli oikein mukava! Lisää tällaista varmasti vielä järjestyy.

Ei kommentteja: